Ajankohtaista

Vääksystä tehdään viimein oma kyläkirja

Ina Ruokolainen (2. vasemmalta) valittiin kirjoittamaan Vääksyn kyläkirjaa. Sanoitettavana on runsaasti materiaalia, jota kirjatyöryhmän Heikki Helosuo, Kari Karjalainen, Reetta Nousiainen ja Eero Puranen ovat koonneet. Kuva: Aatu Raninen

Vääksyn kyläkirja tulee sisältämään ennen kaikkea elämänmakuisia tarinoita ja runsaasti valokuvia. Se oli keskeisin viesti Vääksyn Olkkarilla järjestetyssä esittelytilaisuudessa.

Kyläläisten muistelmia on koottu talteen jo 1990-luvun lopulta lähtien vapaaehtoisesti, ja viime vuosina määrätietoisemmin Vanhan Vääksyn Kehittämisyhdistyksen (VVK) toimesta.

Nyt alkamassa on kyläkirjan kirjoitusurakka, jonka lopputulosta odotetaan valmiiksi kesällä 2020.

- Emme tyydy pieneen läpyskään, vaan haluamme ammattilaisen tekemän laadukkaan kirjan, josta on iloa vuosikymmeniksi eteenpäin niin kyläläisille kuin tutkijoillekin, kertoo Reetta Nousiainen kirjaa valmistelevasta työryhmästä.

Kirjaa varten on muun muassa litteroitu vanhoja haastatteluja c-kaseteilta, järjestetty tarinailtoja ja kerätty tekstejä verkossa sekä digitoitu valokuvia.

Vanhempien sukupolvien kertomuksissa on päästy palaamaan aina 1900-luvun alkuvuosiin, josta kirjan ydinsisältö pääsee vauhtiin. Esiin nostetaan persoonia, yrityksiä, sattumuksia ja tapahtumia.

Esihistoriallinen aika jääkausineen ja ensimmäisine asukkaineen käsitellään kevyemmin.

- Voitaisiin puhua historiakirjastakin, mutta asioita lähestytään arkisen elämänmenon kautta.

- Ei ehkä niin vakavaa, vaan tarinat edellä, mutta tietenkin faktat tarkistetaan, Nousiainen kuvailee.

VVK palkkasi kirjaa kirjoittamaan tuoreen asikkalalaisen Ina Ruokolaisen ja kokeneemman vääksyläisen Anuirmeli Sallamo-Lavin.

- Neljä vuotta asuneena olen vielä aika ummikko, mutta tottunut kyselemään, kertoo pitkän uran toimittajana ja tietokirjailijana tehnyt Ruokolainen, jota kyläkirjan idea kiehtoo.

- Siinä on paljon kulttuurihistoriaan ja yhteisöllisyyteen liittyviä asioita. Kuviakin tarvitaan elävöittämään, mutta ne on myös pystyttävä taustoittamaan.

Kirjahankkeen käynnisti kaksi vuotta sitten yhdistyksen alaisuuteen perustettu työryhmä, jolla on apunaan asiantuntijoita eri elämänaloilta.

- Ryhmä on edelleen avoinna, Reetta Nousiainen rohkaisee ihmisiä joilla voisi olla projektiin jotakin annettavaa.

Kirjan budjetti on reilut 30 000 euroa, johon Asikkalan nuorisoseura lahjoitti 2 000 euron pesämunan. Rahaa tarvitaan kirjoitustyön lisäksi esimerkiksi taittoon, kuvien hankintaan ja kirjapainoon.

Ratkaiseva käänne oli marraskuussa Alfred Kordelinin säätiöltä saatu 18 000 euron avustus. Hakemusta tehdessään työryhmä vetäisi oikeasta narusta mainiten lammilaisen Kordelinin vierailleen Vääksyn laulujuhlilla vuonna 1906.

- Aiomme vielä järjestää joukkorahoituskampanjan sekä tuoda myyntiin seinäkalenterin, ennakoi Nousiainen.

Monista Asikkalan kylistä on jo kyläopuksia kirjoitettu paljon ennen kuin värikkään ja monisyisen historian nähnyt keskustaajama sellaisen nyt saa.

Vääksy on ollut kolmen kylän, vesireitin ja maantien risteyskohta, jolle kanavan valmistuminen 1870-luvulla tarkoitti uuden ajanlaskun alkua.

- Ehkä siksi, koska Vääksy ei ole kylä, ei kukaan ole uskaltanut. Me ajateltiin nyt uskaltaa, Nousiainen toteaa.

Kyläkirjan ohella kiinnostus kulttuuriperintöä kohtaan on muutenkin ollut kasvussa. Aineistoa on kertynyt jo niin valtava määrä, että sitä ei haluta ahtaa mahdottoman paksuun tiiliskiveen.

- Ensimmäisen kirjan myyntituotoista kerätään pesämunaa toiseen osaan, Nousiainen paljastaa.

Kanavan jälkeen seuraava käännekohta oli 50-luvulta käynnistynyt uusi kasvukausi.

- Yleensä historiaa taltioitaessa ollaan myöhässä, mutta tuon ajan muistavia ihmisiä on elossa ja voimme yhä haastatella heitä. Se olisi keskeistä sisältöä toiseen kyläkirjaan.

- Ja se mitä ei kirjoihin mahdu, arkistoidaan Asikkalan kotiseutuarkistoon, Nousiainen muistuttaa.

Tarinoita riittää muun muassa Eero Purasella, joka muisteli keskustassa sijainneen vedenpullottamon.

- Rotat ilmestyivät keskustaan, kun urheilukentän kohdalla ollut kaatopaikka täytettiin. Niitä varten meille hankittiin sitten kissa, kertasi monissa kolttosissakin kunnostautunut Puranen.

- Kanavassa kulkeneet höyrylaivat jäivät pienen pojan mieleen.

Muistoja ja valokuvia jaetaan Vääksyn tarinat -nimisessä Facebook-ryhmässä.

Aatu Raninen

Suosittelemme