Ajankohtaista

Perinne jatkuu maidostaan palkitulla tilalla

Emma ja Juho Murto ovat olleet Perttulan tilan puikoissa pari vuotta. Maitotilan pyörittäminen on nykyään paljon muutakin kuin lehmien lypsämistä ja hoitamista. Kuva: Tuomas Räihä

Asikkalan Vähimaalla sijaitseva Perttulan tila oli yksi toissa viikolla Walter Ehrströmin säätiön kultaisella mitaleilla palkituista. Mitali myönnetään maidontuottajalle, joka on 25 tai 50 vuoden ajan yhtäjaksoisesti tuottanut Suomen parhaan laatuluokan maitoa. Perttulan tilalla parhaan luokan maitoa on tuotettu nyt 25 vuotta.

Tilan isäntäpari Emma ja Juho Murto olivat otettuja tunnustuksesta.

- Palkitseminen oli hieno tilaisuus. Onhan se hyvä, että välillä hyvin tehdystä työstä muistetaan, Juho Murto sanoo.

Nykyinen isäntäpari on ollut tilan puikoissa vuodesta 2017, joten osa tunnustuksesta jaetaan auliisti edeltäjille.

- Vanhemmillani on ollut siinä saavutuksessa tietenkin iso osuus, Juho Murto sanoo.

Perttulan tilan paikalla on ollut asutusta 1600-luvulta lähtien, eli tilalla on pitkät perinteet. Nykyinen isäntä joutui hieman pohtimaan, lähteekö hän noiden perinteiden jatkajaksi.

- Ei se aina ole ollut selvää. Olen ehtinyt muutakin puuhata ja asua muualla. Sitten se rupesi siinä 2010 kypsymään, että tätä voisi ruveta jatkamaan. Kyllä se sitten oli selkeä päätös, kun sitä oli muutama vuosi kypsytelty.

Perttulan tilan päätoimintaa on maidontuotanto. Sen lisäksi lihaa myydään .enemmänkin omaksi iloksi..

Eläintilojen määrä on Suomessa vähentynyt rajusti 1990-lukuun verrattuna. Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain, että vuonna 1995 Suomessa oli runsaat 50 000 eläintilaa ja nyt niitä on vajaat 13 000.

Sama suuntaus on ollut nähtävissä myös Päijät-Hämeessä ja Asikkalassa.

- Asikkalassa on maidontuottajia noin 20. Kun minun vanhempani aloittivat tässä vuonna 1992, niin silloin tiloja oli täällä yli 100, Juho Murto vertailee.

Toinen suuntaus on ollut se, että tiloista on tullut koko ajan suurempia ja suurempia, Suomessakin on jopa 600 lehmän tiloja.

Perttulan tilalla on 35 lypsävää lehmää ja saman verran nuorta karjaa.

- Se on pikkaisen keskivertoa pienempi määrä. Ei siitä montaa vuotta ole, kun oltiin keskikokoisia tai vähän sitä isompiakin. Nyt keskikoko taitaa olla 42 lypsävää lehmää, Emma Murto toteaa.

Nuoret tilalliset ovat tällä hetkellä tyytyväisiä tilan kokoon. Työtä riittää kahdelle henkilölle, mutta ulkopuolista työvoimaa ei vielä tarvita. Tilan laajentaminen tarkoittaisi uuteen navettaan investoimista, eikä se ole vielä ajankohtaista.

- Kun olemme vasta tehneet nämä tilakaupat, niin mennään nyt vielä tällä nykyisellä ja katsellaan vähän, kun saadaan lainoja maksettua pienemmäksi, Juho Murto sanoo.

- Meillä on parsinavetta, niin olisihan se kiva saada pihatto, mutta uutta navettaa ei voi rakentaa, ellei se merkittävästi kasvata tuloja, sitten pitäisi eläinmääränkin kasvaa samalla, Emma Murto jatkaa.

Maitotilojen arki on nykyään paljon muutakin kuin lehmien lypsämistä ja ruokkimista.

- Hyvin paljon on byrokratiaa ja paperihommia. Tietokoneelle pitää merkata ihan kaikki, mitä navetassa ja pelloilla tapahtuu. Hirveän tärkeää on myös talousosaaminen, talouden hallinta ja suunnittelu, Emma Murto sanoo.

Tavallinen maidonostaja ei aina ajattele, millainen työ on takana, ennen kuin maito on edes meijerissä.

- Maitotilan pyörittäminen on 24/7-hommaa. Aina voi sattua jotakin erikoista, joutuu vaikka yölläkin käymään navetassa, jos on esimerkiksi poikimista tai jotakin ongelmaa. Se on ihan sama onko sunnuntai, jouluaatto tai mikä tahansa, lehmät pitää lypsää kaksi kertaa päivässä. Meillä ei ole viikonloppuja eikä neljän viikon lomaa, Emma Murto muistuttaa.

Monilla on väärinkäsityksiä myös maataloustuista.

- Ihmiset ajattelevat, että maajussit eivät osaa pyörittää taloutta ja sen takia niille joudutaan maksamaan tukia. Oikeastihan se on niin, että tukia maksetaan sen takia, että ruoka olisi halvempaa kaupassa. Eli toisaalta voi ajatella, että se on tuki ruoan ostajille, Emma Murto toteaa.

Tuomas Räihä

Suosittelemme