Ajankohtaista

Pilvien veikot ja sisaret - lentokoneessa naimisiin lähes 50 vuotta sitten

Ainokainen etelänreissu oli Laineen pariskunnalle sitäkin ikimuistoisempi. 25. kesäkuuta vuonna 1971 kiihdytti Jean Sibelius -niminen lentokone silloiselta Helsingin lentoasemalta kohti korkeuksia määränpäänään Etelä-Espanjan suosittu lomakohde Malaga.

Lentokoneen kyydissä oli tavallisten Keihäsmatkojen turistien ohella 34 jännittynyttä nuorta miestä ja naista, vakaana aikomuksenaan mennä hetken kuluttua naimisiin.


Keväällä 1971 järjestetyn Hymy-lehden kirjoituskilpailun ”Hyvällä syyllä häämatkalle etelään” perusteella valittiin yhteensä 15 onnellista paria eri puolelta Suomea ainutkertaiselle matkalle. Kaksi paria tuli mukaan Hymyn omasta organisaatiosta. Lehden mukaan lähes tuhat rakastunutta nuorta ilmoittautui aikanaan halukkaiksi näihin juhannushäihin.

– Tällä herralla runosuoni pulppusi, kun piti syitä naimisiinmenolle keksiä, kuvailee Mirja Laine aviomiestään Jarmo Lainetta.

Vihkiseremonia pidettiin koneen etuosassa nopealla toimituksella. Parit vihittiin liukuhihnamaisella ripeydellä, jotta kaikki liitot saatiin lainvoimaisiksi solmimalla ne kotimaan ilmatilan puolella. Seurueeseen kuulunut edesmennyt laulaja-näyttelijä Tapani Perttu soitti taustalla kitaraansa laulaen ikivihreää ”Miksi mennä naimisiin”. Laulu kaikui kuuroille korville ja kaikki 17 paria lausuivat vuoron perään tahdon.

–Vähän jännättiin, josko joku uskaltaa sanoa, että enp äs otakaan vaan harkitsen vielä, Mirja Laine naurahtaa.


Keihäsmatkojen ja Hymy-lehden yhteistyössä järjestetyn matkan alkuperäinen lentosuunnitelma oli Helsingistä suoraan Malagaan. Suunnitelmasta poiketen koneen oli kuitenkin koukattava Jyväskylän yläpuolelta, jotta kirkkoherra Matti Tuomisto ehti jokaisen parin Suomessa vihkiä.

Finnairin ilmoitus ylilennosta Puolustusvoimille ei ollut saapunut perille, ja vierasta konetta tultiin Keski-Suomesta pois hätistelemään hävittäjäsaattueen voimin.

Koneen laskeutuessa Malagaan, morsiamia ja sulhoja vastassa oli Espanjan matkailuministeri. Viikon häämatkan puitteet oli järjestetty viimeisen päälle, kaikki oli vastanaineille ilmaista.

– Se oli yhtä juhlaa. Jokaiseen ravintolaan mentäessä oli henkilökunta vastassa toivottaen ”Congratulations, sir”. Siitä sitten sisälle vaan ja muki käteen. Ihan kyllästymiseen asti sai syödä kaviaarileipiä ja juoda samppanjaa, Jarmo Laine muistelee.


Mirja Laine oli vihittävistä ainoa alaikäinen. Häiden hetkellä tuleva morsian oli vasta 17-vuotias, joten erityislupa vihkimiselle oli haettava silloiselta tasavallan presidentti Urho Kekkoselta. Seitsemän vuotta vanhemman sulhon suhde tulevaan appiukkoonsa ei aikanaan ollut paras mahdollinen.

Jarmo Laine haaveili nuoruudessaan kirjan kirjoittamisesta. Teos jäi tekemättä, mutta varsin tärkeä teksti kilpailuun lähetetystä pakinastakin jälkikäteen ajateltuna muotoutui.

Hymy-lehden humoristinen kirjoitus saikin alkujaan innoituksensa viileästä suhteesta Mirjan isään. Jarmo pyysi lehden toimituksesta ”vahvoja miehiä” pitelemään appiukkoa paikoillaan, jotta voisi pyytää tyttären kättä.

Kun Hymy-lehden sekä presidentinkanslian puolesta näytettiin vihreää valoa, oli vävypojan vietävä appi-ukko konjakkipullon kera saunanlauteille totista keskustelua varten.

– Isä osasi onneksi kirjoituksen huumorilla ottaa, eikä kummempaa sanasotaa syttynyt, Mirja Laine kertoo.


Ennen etelään lähtöä joutuivat kaikki morsiamet todistamaan, etteivät olleet tiineenä. Muuten ei olisi matkalle mukaan päässytkään, sillä lentäminen nähtiin terveysriskinä raskaudelle.

Jarmo Laine on ahkera kalamies, ja pariskunnan matkat ovat usein suunnanneet pohjoiseen päin lohestamaan. Häämatka Torremolinoksessa on toistaiseksi ollut ainoa reissu etelään.

Pilvissä naimisiin menneet pariskunnat ovat edelleen tilastollinen ihme. Vuosikymmen häiden jälkeen ainoastaan yksi pariskunta oli päätynyt eroamaan, eikä myöskään moni sen jälkeen. Nyt 48 vuotta häiden jälkeen ovat vihkivalan sanat ”kunnes kuolema meidät erottaa” konkretisoituneet osalla pariskunnista puolison menehtymisen myötä.

– Kirjoituskilpailu oli alun perin huumoripitoinen, ja juurikin jaettu huumori on saattanut toimia yhdistävänä voimana parien välillä, Jarmo Laine tuumii.


Laineen pariskunta kummastelee avoimesti, miten nyky-Suomessa on kaikkiaan paljon hyväksyttävämpää erota.

– Kyllä kaikki riitelevät, mutta ennen vanhaan koitettiin riitoja myös sovitella eikä heti erottu, pariskunta toteaa.

Parisuhteessa vastakohdat täydentävät toisiaan. Laineilla omien sanojensa mukaan Jarmon rauhallinen luonne hillitsee Mirja-vaimonsa räiskyvää persoonaa. Molemmat rohkaisevat nuoria pareja joustavuuteen puolisonsa oikkujen suhteen.

”Pilvien veikot ja sisaret” ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa sähköpostitse ja tapaavat edelleen vähintään viiden vuoden välein. Nyt tahtia on kiristetty kun väki on alkanut harventua.

Alkuperäiset häihin liittyvät lehtijutut ovat varmassa tallessa parin kotona Salpakankaalla. Muistorikkaat tekstit päätyvät sitten aikanaan Laineiden aikuiselle Minttu-tyttärelle.

– Näitä ei sitten muuten hävitetä, Jarmo Laine painottaa.

Juuso Koskinen

Suosittelemme