Ajankohtaista

Punamultaa seiniin ja tervaa kattoon

Kyläaktiivi ja talomuseon opas Kari Rauha katselee tyytyväisenä ympärilleen museon pihamaalla.

Lauantain sadonkorjuu- ja perinnepäivä saattelee tasaisena virtana paikalle vierailijoita seuraamaan käsityöläisnäytöksiä, syömään ja kahvittelemaan, ostamaan lähituotettuja elintarvikkeita, tai muuten vain nauttimaan elokuun viimeisestä päivästä aurinkoisessa maalaismiljöössä.

– Porukkaa on liikkeellä oikein mukavasti, ei liikaa eikä liian vähän. Tapahtuma on onnistunut, Rauha tuumii.

Hollolan keskiaikatapahtuman kanssa vuorovuosin järjestettävässä sadonkorjuupäivässä satsataan mieluummin laatuun kuin määrään.

– On pyritty tekemään laadukas tapahtuma, joka sopii ajan henkeen, ja samalla saadaan museoalue paremmin käyttöön, Rauha kiteyttää.

– Metrilakukauppiaita ei täällä ole, vaan paikallisia sadonkorjuutuotteiden myyjiä, tuoretori ja käsityöläisiä. Maanläheistä toimintaa, joka on tähän miljööseen hyvä yhdistelmä.

Erkki Arvila keittelee perinteisellä reseptillä punamultamaalia aamukahdeksasta neljään iltapäivällä.

– Italianpunaista. Kahden viikon päästä tällä vedetään Ylä-Köllin rakennukseen uutta väriä pintaan, Arvila kertoo.

Tekovaihe sisältää muun muassa keitettyä ja kylmää vettä, rautasulfaattia, ruisjauhoja, vehnäjauhoja, pellavaöljyä sekä tietenkin punamultaa.

– Pappani ja isäni ovat aikoinaan keittäneet maalia. Tämä on keittoajoiltaan vähän pidempi kaava.

Kohokohdaksi päivän loppuun on jätetty tervahaudan sytytys. Yksinkertaistettuna tämä hollolalaisten versio tervahaudasta on maa-aineksella katettu ja tiivistetty puukasa, jota sisältäpäin kuumentamalla saadaan tervaa valumaan suppilomaista savipohjaa pitkin keräysastiaan.

Mikko Erkinaro oli saapunut tuomaan asiantuntemusta Oulusta, jossa tervanpoltto on yhä aktiivista perinnettä.

– Ideana on, että koko hökötyksen sisällä kulkee mahdollisimman vähän happea. Poltto on kuivatislaamista. Kasa ei pala vaan kytee, Erkinaro valaisee.

Prosessi kestää muutaman päivän, jonka aikana hautaa vahditaan koko ajan, ja säännöstellään ilman saantia työkaluilla.

– Tuuli on tervahaudan pahin vihollinen. Sade ei sitä hetkauta, ja sammuttaminen olisi käytännössä mahdotonta.

– Kun haudasta nousee valkoinen savu, niin silloin kaikki sujuu hyvin, Erkinaro kuvailee.

Tervahautaa poltetaan nyt kokeiluluontoisesti, ja Erkinaron mukaan jo muutaman kymmenen tervalitran saaminen olisi hyvä tulos. Hollolan kirkon katto on tarkoitus tervata vuonna 2024, silloin tervaa tarvitaan parikin tuhatta litraa.

Aatu Raninen

Suosittelemme