Ajankohtaista

Homekoulujen varjossa

Paperipino on kasvanut seitsemän vuoden aikana, kun Nina Savola on taistellut lastensa oikeuksien puolesta. ”Onneksi emme ole ainoa tässä tilanteessa oleva perhe, ja muiden vanhempien vertaistuki on ollut jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.” Kuva: Ville Hakala

Kun kärköläläinen Nina Savola luki lehtijuttua Kärkölän uuden koulurakennuksen vihkiäistilaisuudesta, hänellä oli keittää yli. Juhlapuheiden korulauseet olivat aivan jotain muuta kuin mitä Savolan kaksi omaa lasta on saanut koulutiellään kokea.

Tarina alkaa, kun Savolan esikoinen aloitti esikoulunsa Vuokkoharjun koulussa syksyllä 2013, ja jo lokakuussa tämä alkoi oireilemaan rajusti.

– Hän oksensi 3–4 päivääkin ja ripuloi pari viikkoa, ja oireet palasivat heti, kouluun palattua, Nina Savola kertoo.

Savola epäili aluksi syyksi keliakiaa, joka lapsella oli todettu jo aikaisemmin.

– Huhtikuussa menimme keskussairaalaan kokeisiin, ja kaikki arvot olivat kunnossa. Ylilääkäri tuli samassa yhteydessä maininneeksi Vuokkoharjun koulun mittavat sisäilmaongelmat, ja minulla loksahti suu suki hämmästyksestä. Sellaisesta meillä kuntalaisilla ei ollut silloin mitään tietoa.

Savola marssi saman tien kunnanvirastolle ja vaati nähdä koululla tehdyt tutkimukset. Kopioita hän ei tuloksista saanut ottaa mutta kopioi kaiken käsin kirjoittaen.

Savolan ja hänen miehensä vaatimuksesta lapsi sai aloittaa ensimmäisen luokan kirkonkylän koulussa, mutta koulukuljetusta tämä ei sinne saanut, vaikka vanhempien näkemyksen mukaan kriteerit täyttyivät samoin kuin Vuokkoharjun kouluun.

– Jouduimme kuljettamaan lapsen itse kouluun, mutta sitten kirkonkylän koululla hänellä ei ollut minkäänlaista oireilua.

Kärkölän kunta lakkautti kirkonkylän koulun keväällä 2015, mikä olisi tarkoittanut esikoiselle paluuta Vuokkoharjun kouluun ja tämän nuoremman sisaruksen esikoulun aloittamista Vuokkoharjun koululla.

Vanhemmat päättivät kuitenkin olla jatkamatta uhkapeliä lastensa terveydellä ja hakivat näille paikkaa silloisen itsenäisen Hämeenkosken kunnan koulusta.

– Siellä oli uusi koulu, jonne kuljetin lapsia lähes kolmen vuoden ajan, eikä kumpikaan oireillut. Hämeenkosken liityttyä Hollolaan koulusta loppui kuitenkin epävirallinen pienryhmä ja opetushenkilöstöä väheni nopeasti laskettuna seitsemän henkilön verran. Sen arvaa, mihin se johti, Savola toteaa viitaten Hämeenkosken koulun levottomaan ilmapiiriin, joka kärjistyi talvella 2017–18.

– Meidän lapsiin ei suoraan kohdistunut kiusaamista tai vaaratilanteita, mutta kun koululla kävi kahtena peräkkäisenä päivänä virkavalta ja lapset olivat ihan ymmärrettävästi turvallisuussyistä lukkojen takana, niin heille syntyi siitä pelko palata Hämeenkoskelle kouluun.

Huhtikuussa 2018 Savolan lapset palasivat Vuokkoharjun koulun väistötiloina toimineisiin parakkeihin.

– Se kevät meni suht ok. Oli lämmintä, joten ikkunoita ja ovia pystyttiin pitämään auki, Savola kertoo.

Syksyllä Savolan esikoinen siirtyi viitosluokalle Opintien kouluun, ja sisäilmaoireet palasivat vain neljän koulupäivän jälkeen.

– Siinä pisteessä, kun lapsen kurkku turposi lähes umpeen ja pahoinvointi oli äärimmäistä, hän jäi lähes kahdeksi viikoksi kotiin. Meille sanottiin vain, että katsokaa Wilmasta, missä muu luokka menee, mutta eihän minun tehtäväni vanhempana ole olla opettajana.

Savolan mukaan tässä vaiheessa 10-vuotias lapsi kävi jopa itsenäisesti tapaamassa Kärkölän pormestaria ja pyytämässä tervettä koulupaikkaa.

Ratkaisuna kunta perusti erillisen homeluokkaryhmän, jonka opetustilaksi osoitettiin kunnanviraston valtuustosali.

– Siellä esikoinen sanoi minulle jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, että päähän sattuu ja on huono olo. Minä totesin vain, että kokeillaan ja katsotaan nyt vaan. Lopulta hän kivahti minulle, että etkö usko, että en pysty olemaan täällä. Sen jälkeen marssitin molemmat lapset ulos valtuustosalista.

Savolan aloitteesta seuraavana ratkaisuna kokeiltiin Kärkölän yrittäjien toimitilaa, mutta siellä oli putkiremontin jäljiltä loppusiivous tekemättä, eivätkä akuutisti oireilleet lapset pystyneet olemaan sielläkään.

Edessä oli jälleen paluu parakkiin.

– Siihen uusimpaan, jossa oli opettajanhuonekin. Meni viikko ja neljä päivää, kun oireet taas palasivat. Ja mieheni oli haettava lapsi koulusta kesken koulupäivän.

Nina Savola yritti patistaa kuntaa etsimään esikoiselleen terveen koulupaikan, johon tällä jo perusopetuslain mukaan on oikeus.

– Etsimme koulupaikkaa myös itse, mutta esimerkiksi Hollolasta ilmoitettiin, että heillä on periaatepäätös olla ottamatta kärköläläisiä oppilaita. Itselleni jäi tunne, ettei Kärkölä edes aktiivisesti selvittänyt vaihtoehtoja, ja se jäi meidän harteillemme, jolloin myös koulukuljetukset jäisivät meidän itsemme järjestettäväksi.

– Uutta lähikoulupaikkaa haettiin kunnalta kirjallisesti, suullisesti, tekstarilla ja Wilman kautta, mutta sivistystoimenjohtaja antoi meille kieltävän päätöksen uuden lähikoulun osoittamiseksi.

Lopulta Savola sai itse hankittua esikoiselleen paikan Eskon koulusta Hikiältä.

– Siellä kaikki toimi kuten pitikin ja lapsi sai opiskella terveessä ympäristössä.

Tämän jälkeen alkoi vanhempien ja Kärkölän kunnan välinen vääntö koulukuljetusten järjestämistä ja kustannuksista.

– Kunta tuli lopulta vastaan niin, että he suostuivat maksamaan korvausta 20 senttiä kilometriltä. Laissa lukee saattoavustuksesta, että korvauksen on oltava riittävä. No, meidän mielestämme se ei ollut riittävä. Valitimme hallinto-oikeuteen, ja prosessi on vielä kesken.

Savolan nuorempi lapsi aloitti kolmosluokan Vuokkoharjun koulun parakkikontissa, mutta siirtyi pian päiväkodin tiloihin siirrettyyn homeluokkaan, jossa opiskeli noin kymmenen oppilasta.

– Siellä opetustilat ja -välineet olivat täysin riittämättömät tasa-arvoiseen opiskeluun kotiluokan tahtiin. Musiikkitunnilla ämpärit toimivat rumpuina ja teknisen työn puupalikoita sahattiin päiväkodin pihalla. Myös opetuksen laatu oli surkeaa. Lapset eivät edenneet. Vanhempainillassa totesimme, että näillä lapsilla on ihan samanlainen oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen olivat he sisäilmasairaita tai ei, Savola puhisee.

Savolan mukaan homeluokan vanhemmille annettiin ymmärtää, että oppilaita voitaisiin alkaa kuljettaa esimerkiksi sisäliikunnan ja teknisen työn tunneille Hämeenkosken kouluun.

– Mutta luvattuun määräaikaan mennessä ei tapahtunut mitään. Ei kuljetettu, ei ollut kyselty mistään tai selvitetty mitään. Näin asiat näyttäytyivät meille vanhemmille.

Savolan mukaan nuorempi lapsi oireili päiväkodin tiloissakin, jonka erotti sisäilmaongelmaisesta Vuokkoharjun koulusta vain palo-ovi.

– Siitä kulkivat päiväkodin lapset päivittäin. Ja aika ajoin se oli pönkätty puupalikalla kokonaan auki. Nuorempi lapsi kertoi, että sisällä ollessa kaikki pyörii päässä. Hän tiesi, mitä ympärillä tapahtuu, mutta ei pysty toimimaan. Ja kun hän menee ulos, olo paranee.

Tässä kohtaa Savola puhalsi pelin poikki myös nuoremman lapsensa kohdalta ja sai myös tälle paikan Eskon koulusta Hikiältä.

Nina Savolan kotoa tulee Hikiälle koulumatkaa kaikkiaan 27 kilometriä suuntaansa ja ainoastaan kolmena kertana viikossa, aamulla tai iltapäivällä, molempien lasten kyydit osuvat samaan aikaan.

– Jos kyytejä yhdistelisi, niin nuoremman lapsen odotusajat ja kyydit lisäsivät hänen koulupäiviensä pituutta 13 tunnilla viikossa. Mutta ainakin molemmat saavat nyt asianmukaista opetusta terveissä tiloissa, mitä he eivät Kärkölässä saaneet, neljä kertaa päivässä Kärkölän ja Hikiän väliä sahaava Savola toteaa.

Tänä syksynä Savolan nuoremmalla lapsella olisi ollut mahdollisuus aloittaa Kärkölän uudessa 0–4-vuosiluokkien Keltasiivessä, mutta ruokailut ja sisäliikunta tunnit olisivat olleet edelleen Opintien koulussa, jonka tiivistyskorjauksista on vielä terveystarkastajan loppuraportti tekemättä. Savola ei halua ottaa pienintäkään riskiä jo herkistyneiden lastensa terveyden kustannuksella.

Tällä hetkellä vanhemman lapsen tuleva yläkoulu on toistaiseksi arvoitus. Perheen kolmas lapsi on astumassa eskaritielle vuoden päästä syksyllä, mutta äiti ei tiedä missä ja miten.

– Tämä on ollut sellainen seitsemän vuotta, että voit uskoa, miten ne ruusunpunaiset puheet uuden koulun avajaisissa pistivät vihaksi. Sinänsähän uusi koulu on tosi hieno juttu ja askel oikeaan suuntaan, mutta meidän kahden lapsen koulupolkua se ei korjaa.

– Perusopetuslaissa sanotaan, että tasavertaisesti, erityistarpeet huomioon ottaen pitää koko Suomen maassa asiat hoitaa. Kärkölässä tämä ei ole toteutunut, Savola täräyttää.

Ville Hakala
ville.hakala@seutuneloset.fi
@

Suosittelemme