Ajankohtaista

”Vanhan tavaran osto netistä on aina riski”

Seija Pernun lapsuudenkodissa 60-luvulla eivät hippiajan värit räiskyneet.

– Äiti oli vanhoillinen, olisi pukenut minut vain tummansiniseen. Ihailin aina kaverien värikkäitä koteja.

Kiinnostus väreihin ja vanhaan tavaraan sai verhoilijan lopulta perustamaan Retrosisko-kaupan seitsemisen vuotta sitten.

Kun kaupan pito Lahden keskustassa ei tuntunut lyövän leiville, siirsi Pernu jokin aika sitten puotinsa kotinsa yhteyteen Uudenkylän vanhalle paloasemalle.

Retrosisko myy aitoa, värikästä ja hyväkuntoista 60- ja 70-luvun tavaraa, pääasiassa tekstiilejä, vaatteita ja pientavaraa.

Kauppaan astuessa tulijan eteen avautuu riemunkirjava näkymä: on purnukoita, kasareja, laukkuja ja verhoja – jopa muovipusseja, joihin 70-luvun alussa pakattiin maitoa.

Nostalgia puree, kaupat syntyvät monesti sillä perusteella, että ”juuri tällainen meillä oli kotona”.

Tavarat Pernu löytää yksityisten ihmisten vinteiltä ja kuolinpesistä.

– Tavaraa on tarjolla hirveästi, kun suuret ikäluokat poistuvat.

Juuri nyt retro ja värit eivät kovin hyvin myy, suurin buumi on taaksejäänyttä. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen hitti, emali, ei nyt mene kaupaksi lainkaan.

Pernusta vanhoilla tavaroilla ja värikkäillä tekstiileillä saa kodikasta tunnelmaa asuntoon. Värit antavat hänestä energiaa ja iloa.

– Mutta suomalaiset ovat varovaisia sisustajia: mieluummin sisustetaan harmaalla ja valkoisella, ehkä vähän keltaista on sohvatyynyissä.

Kesäaikaan puotiin tullaan pitkienkin matkojen päästä. Retrosiskon tyypillinen asiakas on 35–55-vuotias nainen.

– He ostavat usein lahjaksi tai mökille tai nostalgisia muistoja omaan kotiin. Keräilijöitä nuoressa polvessa on Pernun mukaan vähän.

– Se surettaa, ettei vanhaa tavaraa enää niin arvosteta.

Kivijalkapuodin kova kilpailija on netti, jossa vanha tavara tekee kauppansa.

– Facebook-kirppikset ovat väärällään tavaraa, eikä ihmisillä ei ole hypistelyn tarvetta enää nykyään.

Pernu kuitenkin tietää, että netistä ostamisessa on riskinsä. Maallikkomyyjä ei ymmärrä, että vanhan esineen myyntiarvoon vaikuttaa sen kunto.

– Pettymyksiä tulee, tuotteessa voikin olla krakeloitumaa tai se on haalistunut.

Kivijalkakaupassa tuote sen sijaan on aina hyväkuntoista. Retroesineet ovat yleensä kestäviä, joten ne soveltuvat myös käyttöön.

– Astioista tosin usein varoittelen, ettei niitä kannata pestä astianpesukoneessa.

Pernullakin on Facebook-sivut, joiden kautta tavara menee kaupaksi vinhasti. Hän kiertää myös sisustus- ja antiikkimessuja ja järjestää omatkin vintagemessut Uudessakylässä marraskuussa.

Kierrätyksen ekologisuus on hänelle tärkeä asia, käytettyä tavaraa myymällä hän ei kuluta luonnonvaroja.

– Ihmisten täytyisi oikeasti ruveta miettimään kulutuskäyttäytymistään. Itse olen aina ostanut kaiken käytettynä.

– Tukholmassa on jo käytetyn tavaran tavaratalokin. Odotan, koska sellainen saadaan Suomeen.

Kaupan pidon ohessa Pernun on tarkoitus herätellä verhoiluyritystään.

Vanha paloasema, jonka tallissa kauppa on, on sekin kohteena kiehtova.

– Tornia ei ole, mutta keittiön seinässä on edelleen hälytysnappulat.

Marjaana Kontu

Suosittelemme