Ajankohtaista

”Melkein kuin lomalla olisi!”

Eduskuntatyöstä pois jättäytynyt Anne Louhelainen nauttii nyt tavallisesta arjesta.

”Olen nyt onnellinen ja tasapainossa itseni kanssa”, sanoo Anne Louhelainen. Kuva: Marjaana Kontu

Kun on istunut kaksi kautta kansanedustajana, voisi kuvitella pudotuksen tavalliseksi tallaajaksi ottavan lujille. Anne Louhelaiselle (sin.) niin ei ole käynyt, päin vastoin, hänestä tuntuu kuin hän olisi saanut elämälleen uuden alun.

Louhelainen sanoo nauttivansa tavallisesta arjesta, vaikka paluu vanhalle työpaikalle on vaatinut paljon uuden opettelua.

– Kun saan tämän ikäisenä mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä, olen niin innoissani, että työkaverit välillä nauravat.

– Ja kun illat ja viikonloput ovat vapaat, on kuin olisi lomalla. Se on hämmentävä tunne.

Menin vain sen kännykän kalenterin mukaan. Poliitikko elää vähän omassa kuplassaan.

Työnohjaajana Empowerilla tietoliikenteen parissa työskentelevää Louhelaista on helppo uskoa, sillä hymy on herkässä.

– Kaikki järjestelmät ovat töissä muuttuneet, joudun kyselemään koko ajan neuvoa. Mutta onneksi minulla on ihanat työkaverit.

Pari vuotta sitten tunnelmat olivat tyystin toiset. Perussuomalainen puolue oli hajonnut kesällä 2017, ja syksyllä kuoli hänen isänsä, Mikko Vainio.

Vaikka ollaan eri mieltä, pitää löytää kultainen keskitie.

– Se oli tosi raskasta. En meinannut millään päästä isän kuolemasta yli. Hän oli se moottori, ilman häntä en olisi politiikkaan lähtenyt.

Puolueen jakautuminen oli sokki, mutta Louhelainen päätti pysyä arvostamansa Timo Soinin rinnalla. Eikä enää harmittele tapahtunutta, sillä ”kaatunutta maitoa on turha itkeä”.

Sen, miten lähellä uupumispistettä Louhelainen oli eduskunnassa ollut, hän tajusi vasta tehtyään luopumispäätöksen. Työpäivät Arkadianmäellä olivat pitkiä, ja viikonloputkin menivät usein matkoilla.

– Menin vain sen kännykän kalenterin mukaan. Poliitikko elää vähän omassa kuplassaan, sitä on koko ajan tulossa jostain ja menossa johonkin.

Louhelainen ihmetteli raivareita, jotka iskivät vapaalla, mutta torjui työterveyslääkärin tarjoaman sairausloman sote-kiireisiin vedoten. Mystiset kivutkin vaivasivat. Ne katosivat, kun luopumispäätös oli tehty. Kun työhuone eduskunnassa oli tyhjennetty, iski uupumus.

– Väsymys, jota en ollut huomannut, oli totaalinen. Makasin sohvalla enkä jaksanut edes tavata ketään.

Loikka sinisiin poiki rajuakin palautetta. Myös osa ystävyyssuhteista katkesi.

– Se on surullista, koska ihmisethän politiikkaa tekevät.

Ystäviä hänellä on poliitikkopiireissä silti yhä yli puoluerajojen Kike Elomaasta (ps.) Aino-Kaisa Pekoseen (vas.)

Eduskunnastakin jäi hyvät muistot, vaikka kyynisyyttäkin tuli.

– Se kahdeksan vuotta oli mielettömän hienoa, sain vastuullisia tehtäviä ja tavata ihania ihmisiä.

Politiikasta hän oppi etenkin sen, ettei tulosta tehdä sooloilemalla vaan yhteistyöllä.

– Vaikka ollaan eri mieltä, pitää löytää kultainen keskitie. Riitely on vihonviimeistä hommaa, Louhelainen sanoo.

Halustaan jatkaa politiikassa tulevaisuudessa Louhelainen ei osaa sanoa.

– Nyt tuntuu, että tämä oli tässä. Mutta senkin olen oppinut, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan.

Hänen poikansa Ville Louhelainen on perussuomalaisten varavaltuutettu Lahdessa, itse hän istuu Hollolan kunnanvaltuustossa.

– Hollolassa on aina ollut hyvä henki päättäjien kesken, koska asioita mutustellaan etukäteen paljon, kiitos kunnanjohtaja ­Päivi ­Rahkosen. Vaikeatkin päätökset on tehty yksissä tuumin.

– Ei voi olla niin, että joku ottaa sulan hattuunsa ja jollekin jää mustapekka.

Vapaalla aikaa jää mökkeilyyn ja koiraharrastukseen, sileäkarvainen noutaja Cimi pitää emännän liikkeellä. Ja emäntä iloitsee siitä, että rakkaimmille on taas aikaa.

–  Eräs ystäväni sanoi, että ihanaa kun olen saanut sinut takaisin!

Marjaana Kontu

Suosittelemme