Ajankohtaista

”Pennala on pop!”

Viisaasti lausui Pennalan koulun vihkiäisjuhlassa puhunut J. W. Koivisto marraskuun 24. päivänä vuonna 1919:

“Aineelliselta kannalta katsottuna on kansakoululaitoksemme maassamme tullut monen yksilön mielestä ehkä liiankin kalliiksi, mutta lähemmin asiaa ajatellen täytyy meidän myöntää, että sivistyslaitoksiimme ei ole rahat hukkaan heitettynä.”

Dramaattisesti sisällissodan aikaan alkunsa saaneen koulun sataa vuotta juhlistettiin lauantaina avoimien ovien päivässä. Ympärillä on nyt turvallisempi ja sivistyneempi Suomi, mutta kylä on varmasti yhtä ylpeä oman koulunsa puolesta.

Vaaleanpunainen hirsirakennus on kestänyt aikaa hienosti, oli entisen pitkäaikaisen rehtorin Pauli Väntösen kunnia todeta omassa puheessaan.

– Rakennuspaikka on ollut erinomainen. Kivijalka ja ullakko rakennettiin riittävän korkeaksi, Väntönen lausui silloisten rakentajien taidonnäytteestä.

100-vuotisjuhlaa varten koulua oli koristeltu sisältäkin pinkiksi, luokkiin oli järjestetty monenmoista nähtävää Pennala-visasta ekaluokkalaisten elämään, ja juhlassa eri luokat pitivät omia esityksiään. Viikko tarjosi nykyisille oppilaille rautaisannoksen historian havinaa.

Oppilaskunnan hallituksesta Tilta Selkee ja Joonas Tarvainen kertoivat oppilailta kerättyjä ajatuksia Pennalan koulussa opiskelemisesta:

– Me arvostamme vanhaa kouluamme, meidän mielestämme se on kaunis. Olemme iloisia, että se on pidetty hyvässä kunnossa. Pennalan koulua on ihanaa, rakasta, turvallista ja hauskaa käydä.

– Kaikki tuntevat kaikki, ja porukkahenki on hyvä.

Opinahjon entisiäkin koululaisia saapui juhlapäivään verestämään muistojaan, muun muassa 60-luvulla ensimmäiset neljä luokkaa talossa käyneet Sirpa Bragge-Stenroos ja Marjaana Bragge.

He muistavat koulunkäynnin olleen ainakin hyvin liikunnallista. Jopa läheinen hyppyrimäki oli käytössä.

– Kolmen kilometrin koulumatka käveltiin, hiihdettiin tai pyöräiltiin. Aamulla kello kymmenen välitunnilla juostiin tuonne tien päähän, mistä eniten merkintöjä keränneet saivat palkinnoksi lusikoita ja kirjoja koulunjohtaja Leo Sirolalta, Bragget muistelevat.

– Ja hän juoksi saman lenkin puku päällä kävelykengät jalassa, ja opettaja Airi Mäkelä myös! lisää muutama a vuotta myöhemmin kouluun tullut Anne Rampa-Pajuvesa.

Vanha luokkahuonekin palautui nopeasti mieliin. Siihen aikaan pulpetit olivat suorissa riveissä, ja ruokakin syötiin oli omalla paikalla.

– Minun paikkani oli tuossa eturivissä keskellä, Bragge-Stenroos osoittaa.

– Seinällä oli havaintotaulu keväällä, kuka oli nähnyt kärpäsen ja perhosen, muistaa Marjaana Bragge.

Rampa-Pajuvesalle jäi hyvät muistot molemmista opettajista, vaikka Sirolaa hänen mukaansa kritisoitiinkin.

– Hän uhrasi todella paljon omaa aikaansa ja jopa kuskasi harrastuksiin.

Alkuvuosina Pennalan koulua valaistiin öljylampuilla ja lämmitettiin uunilla halkovarastosta puita hakien. Tätä nykyä opetukseen kuuluu muun muassa robotiikkaa.

Kuluvan lukuvuoden alkaessa 1.-6. luokkien oppilasmäärä oli 125, ja opetushenkilöstöä on nyt kaikkiaan 13.

Aatu Raninen

Suosittelemme