Ajankohtaista

Soitinkorjaaja löysi unelma-ammatilleen toimitilat Nastolan Korilta

Yksi Villähteen Korin uusimmista yrittäjistä on soittimia rakentava ja korjaava Jarimatti Anttila. Pajan seinustoilla on kitaroita sähköisistä akustisiin, ja onpa vuoroa odottamassa yksi elämää nähnyt mandoliinikin.

Seinälle teipatun The Clash -julisteen kuvassa yhdistyvät lempimusiikki ja basson rikkominen keikan päätteeksi vanhaan kunnon tyyliin.

Kitaroihin liittyy tietynlaista mystiikkaa, Anttila myöntää.

– Paljon soitetussa kitarassa on oma fiiliksensä, ja siitä tulee jotain ekstraa. Jonkinlainen hurahtaminen minulla on tapahtunut, että ne jo esineinä kiinnostavat.

Viime keväänä Anttila, 47, valmistui Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta, jossa Suomen soitinrakentajia on koulutettu 90-luvulta lähtien.

– En ole mikään ammattimuusikko, mutta tiedän paljon siitä miltä kitaran pitäisi tuntua, ja miten se soi hyvin. Vuosikausia olen harrastuksena soitellut, ollut vähän bänditouhuissa, ja kursseilla harrastanut rakentelua, huoltamista ja korjaamista. Nyt on mahdollisuus tehdä sitä työkseen.

Soitinrakentajia ei löydy ihan joka kulmalta. Näppäiltäviin kielisoittimiin erikoistunut Anttila arvioi kollegoita olevan Suomessa joitakin kymmeniä.

Lahden seudulla hän aisti markkinarakoa, ja jatkaa nyt käsityöperinnettä tiloissa, joissa aiemmin puusepät valmistivat osia linja-autoihin.

– Isäni on Ruuhijärveltä ja äiti Vierumäeltä, ja olen Nastolassa asunutkin, joten nämä ovat olleet kotiseutua, syksyllä liikkeensä avannut Anttila kertoo.

A-soitin palvelee Korilla tiistaista perjantaihin, ja maanantait Anttila on syntymäkaupungissaan Kouvolassa toisella verstaalla, joka täydentää tarvittavaa laitteistoa.

Hän itse ehti Pohjois-Suomessa asuessaan opiskella metsäalaa ja sittemmin urautua IT-alalle, mutta taustalla kyti paitsi koti-ikävä myös haave pääsystä soitinten pariin.

– Olin vähän leipiintynytkin niihin it-hommiin, mutta vakituisesta työstä on iso harppaus lähteä. Sitten osuivat yt:t kohdalle. Jos se minusta on kiinni, korjaan soittimia loppuelämäni.

Kitaroiden sielunmaisemassa yhdistyy millimetrien tarkkuus ja toisaalta jokaisen soittajan fiilispohjainen maku.

– Kaikille ei voi tehdä samalla kaavalla, vaan paljon pitää kysellä tuntemuksia. Itse tykkään helposti soitettavasta, ettei tarvitse hirveästi painaa. Sitten on niitäkin soittajia, jotka haluavat vähän taistella kitaran kanssa, jos on voimaa sormissa ja tiukka tatsi, Anttila kuvailee.

Musiikin lisäksi ammatissa on tunnettava muun muassa puun ja metallin työstöä, pintakäsittelyä ja sähkötekniikkaa. Askareet vaihtelevat luovasta rakentelusta rutiininomaiseen huoltamiseen.

– Monella soitinrakentajalla ei välttämättä ole isoa motivaatiota huoltamiseen, kun haluaisi vain tehdä kitaroita. Työvaiheet ovat usein aika samoja: nauhat hiotaan ja kiillotetaan, korjataan elektroniikat… Itse tykkään huoltamisesta, varsinkin mitä vanhempi kitara on, sitä mielenkiintoisempaa sitä on säätää.

– Kivaa on kun saa soittimen toimimaan, ja asiakas huomaa, että se toimii paremmin, Anttila sanoo.

Kitaran huoltoa Anttila suosittelee tehtäväksi kerran vuodessa.

– Riippuu soittamisen aktiivisuudesta, mutta on hyvä tarkistaa, että tuntuma on kohdallaan. Puu kuitenkin elää kosteuden vaihtelusta, mikä voi vaatia jotain säätöä. Jos kitara saattuu kaatumaan lattialle, osaan sanoa onko syytä tehdä jotain, vai onko vain kosmeettista haittaa.

– Esimerkiksi lämpimästä maasta tuotu soitin voi muuttua matkan aikana rajustikin, tai sitä ei ole kuljetuksen takia viimeisen päälle säädetty alun perinkään, Anttila muistuttaa.

Aatu Raninen

Suosittelemme